Emaliperhonen liihottaa

Porin Kansalaisopistolle ryntäsimme Äidin kanssa
Emalin taikaa -kurssille.

Valmistelin pari perhosta koululla jo ennen emalikurssia.
Nyt seuraa kuvia siitä.

Luonnoskirjaan piirtelin pari perhosta, ja kopioin ne läpinäkyvälle skitsipaperille (vähän niinku leivinpaperia..)

Musta tussi on hyvä jäljentämiseen.
Kaava kiinnitetään kuparilevyyn, siinä voi käyttää tavallista puikkoliimaa.

 

Hienosti on perhonen odottamassa leikkauspöydälle pääsyä. ^_^

Tälleen on paras tapa sahailla kuparilevyä.
Meillä on koulussa hieno kultasepän pöytä, jossa on viilaukseen yms työskentelyyn tarkoitettuja pulikoita (joo varmaan on joku upee nimi noille, saa kertoa jos joku kultaseppä sattuu tätä lukemaan, kjeh)
Pulikkaan sitten kiinnitetään V-mallinen levy, joka toimii sahaustukena. Tuollaisia pöydässä olevia pulikoita on varmaan myös sellasia valmiiksi V-mallisena, mutta tää on tän kaltainen ratkaisu, jossa V-palikka kiinnitetään erikseen puristimella.

Kuvan osoittamalla tavalla sitten työ tuohon sahauspalikalle asettuu. Ja koska sahausliike on ylhäältä alaspäin, tukee V-palikka kuparilevyä mukavasti eikä se pehmeydestään huolimatta pääse taipumaan.

Näin se lähtee. Sahanterään on hyvä sipaista esim. mehiläisvahaa tai kynttilää - siten terä luistaa paremmin eikä mene ehkä niin herkästi poikki.

Kultasepän sahalla saa varsin siistiä ja yksityiskohtaistakin jälkeä sahattua, pienoisen harjoittelun jälkeen toki.

Tässä kuvassa valmis, sahattu muoto.

 Tässä, toisen perhosen opastamana, näkyy miten tuo kaava lopulta irtoaa kuparilevystä ihan yksinkertaisesti. Jos se tuntuu olevan tiukassa, sitä voi lämpimässä vedessä myös hieroa pois. Kaava on kuitenkin paperia ja liima on vesiohenteista, joten se lähtee kyllä.

Näin on kaavasta päästy eroon ja perhonen on valmiina viilaukseen.

 Tällaiset pienet neulaviilat on hyvä työväline pienen metallityön viilaamiseen ja viimeistelyyn. Itse tykkään näillä työskentelystä aivan valtavasti. Voisin vaan viilailla kaikkea..kokoajan. :D

Viilasin perhoselle pyöreät reunat. Tämä pyöristetty reuna tulee tosin emalityössä olemaan taustapuoli, koska pyöreältä reunalta emali valuisi pois. Pyöristetty reuna on kuitenkin mukavampi ihoa vasten, koska perhosesta tulee aikanaan riipus...
tai rintakoru...

 Tältä perhoseni näytti emaloinnin jälkeen. 

Ikinä ennen en ollut emalointiin tutustunut, joten olen varsin tyytyväinen harjoittelujen jälkeen tän perhosen lopputulokseen.

 Tässä käytettynä vain opaakkeja, eli läpikuultamattomia eli peittäviä emalijauheita. Ensin perhosen pinnalla on koralli pohjaemalointi (eli oranssi), joka on paikoin epätasainen ja ohuimmista kohdista hieman palanut mustaksi. Musta se on kiva efekti. Punainen on tehty emalimaalauksena, eli jauhe on sekoitettu tislattuun veteen. Jauheen voi sekoittaa myös laventeliöljyyn, jota emaloinnissa käytetään kiinnittämään jauhe metallin pintaan. Käytin kuviointiin kirsikanpunaista ja vaaleankeltaista emalijauhetta. Keltaisiin pilkkuihin en oo ihan hirveen tyytyväinen, mutta kyllä ne nyt ihan kivat on. :)

 Tämä toisenmallinen perhonen onkin sitten yksinkertaisemmin emaloitu. Laventeliöljyn päälle sirottelin lilaa emalijauhetta (eli periaatteessa ihan pohjaemalointi). Jauheen päälle, ennen polttoa, asettelin pienenpieniä sinisiä lasisiruja, niinkun pieniä helmiä, pallukoita. Ihan pieniä.
Nuo pienet lasihippuset sitten poltossa sulivat kivasti samalla kun emalointikin. Lasi hieman halkeili myös, joten lopputulos on aika hauska.


Klikkaa kuvia isommaksi

Postaan myöhemmin vielä lisää emali-aiheesta. Näytän mitä muuta tuolla Porin Kansalaisopiston kurssilla sain aikaan. Lähinnä se oli kokeilua ja opettelua, mutta kivoja juttuja silti sain tehtyä. Se oli kovin kivaa!
Harmi että koulun emalikurssi oli jo täynnä.. olisi ehkä sittenkin ollut kiva vielä 3op opiskella tästä aiheesta. Onneksi on kansalaisopistot! <3

Love, Pia

ps. Kiva kun luit postaukseni, ole niin kiltti että jätät jotain kommenttia, palautetta.. Oliko hyviä kuvia, liikaa kuvia, tylsää tekstiä, liikaa tekstiä, liian vähän kuvia... jotain muuta!?