tiistai 3. helmikuuta 2015

Hups!

Oho, kuinkas siinä nyt näin pääs käymään?

Minne katosi pääääivääääät... lauloi Scandinavian Music Group ja niin se aina soi mun mielessä kun palaan kirjoittelemaan blogiini pitkän tauon jälkeen.

Niin ne päivät vaan katosivat, Joulukuiset ja Tammikuisetkin. Hyvää Joulua, Iloista uutta vuotta ja Hauskaa alkanutta vuotta ja tsemppiä tipattomaan tammikuuhun ja Selvisithän siitä! Ja mitä muita toivotuksia?

Noh, Mä olen voinut huonosti ja olen voinut hyvin. Jostain syystä ei hyvinvointini (eikä kyllä huonot vointinikaan) ole saanut mua ryhtymään minkäänlaiseen postaukseen. Hieman taitaa olla aaltomaista tämä meikäläisen bloggaajan ura tällä hetkellä.


Elmeri herättää mut aamuisin ja "aamuisin" tähän tyyliin.
Nyt mä yritän samaa bloggaus-innolleni



Hei - HAUSKA TAVATA teitä taas.

Mun vuodenvaihde on mennyt mukavasti kädentaitojen ja harrastusten parissa. Olen keramiikkaa harrastanut edelleen maanantai-iltaisin, luovaa kirjoittamista keskiviikko-iltaisin ja kaikenlaista pikkuvärkkäilyä siinä välissä.
Meillä on Raumalaisten askartelijoiden pikkuporukka joka kokoontuu kerran kuukaudessa sunnuntai-päiväksi askartelemaan porukalla, joten se muistuttaa mua aina paperi- ja korttiaskartelusta. :)
Olen kovasti myös neulonut ja puuhaillut lankojen parissa, oon myös tehnyt tuttavuutta Viikinkiini - eli Husqvarnan ompelukoneeseen jonka valmistujaislahjaksi vanhemmiltani sain. Se on kiva.

Neulomisten, askartelujen, siivoilujen ja ruuanlaittojen ohessa olen kuunnellut valtavasti äänikirjoja. Niistä on tullut radion kuuntelulle kova vastus. Kirjojen kuuntelu puolestaan on saanut haastajan kirjojen lukemisesta. Oi Kyllä! Vanhanaikaista. Hahaha. No ei. Olen vaan niin hirveen hidas lukemaan, ja monesti ei ole ollut tapana keskittyä kirjaan muutakuin nukkumaan mennessä mutta tosiaan nuo äänikirjat on opettaneet hiukan sellaistakin taitoa, että voi rauhoittua sohvan nurkkaan ihan vaan tavallisen kirjan kanssa ihan vaan keskellä päivääkin. :) Viimeisin lukemani kirja on Tomi Kontion Austraasian viimeiset lapset, joka on jatko-osa Keväällä isä sai siivet -kirjalle joka on trilogian ensimmäinen osa. Kolmas osa on siis vielä odottamassa mua kirjastossa, Maan veli. Suosittelen, jos tykkäät suomalaisesta nuorten fantasia/seikkailukirjallisuudesta.

Joululahjaksi sain monia ilahduttavia asioita, mutta mainitsemisen arvoisin on ehdottomasti avomieheltäni, äidiltä, isältä sekä appivanhemmilta saamani kuntosalin/liikuntakeskuksen lahjakortti. Tammikuussa en vain päässyt sitä vielä hyödyntämään kun iski vähän sairasteluja päälle. Helmikuun siis aloitinkin tehokkaasti rekisteröitymällä liikuntakeskukseen. Tänään kävin jo hiukan alottelemassa. Muiden vaivojen ja vikojen vuoksi aloitin varovasti, mutta eiköhän tämä tästä.
Ostin myös sukset (käytettynä) ja eilen kokeilin hiihtotaitojani jotka olivat omituisesti 15v:n aikana kadonneet kuin tuhka tuuleen - ei sillä että niitä häävisti olisi ollutkaan.

Näin tämä PiaMaa taas yrittää herätä keväisiin tunnelmiin, kun kaamosajan ankeus ja melankolia saadaan ravisteltua harteilta.

Tulossa;
Elmeriä, Työhuonetta, korttiaskartelua, ulkoilua, tapahtumia/reissuja, keramiikkaa, kierrätysaskartelua, ehkä jotain ompelustakin.. ja .. en tiedä... luovan kirjoittamisen kukkasiani..? ehkä ei kuitenkaan. ^_^


Tällaista ihanaa lumista aamumaisemaa merenrannassa me katseltiin Elmerin kanssa jokunen viikko sitten.



3 kommenttia:

Hilmukka kirjoitti...

Kiva lukea blogiasi pitkästä aikaa. Jotenkin tästä kirjoituksesta tuli hyvä ja inspiroitunut fiilis, kiitos :)

Pia - Piipero kirjoitti...

Hih. Ihana kuulla Hilma. Kiitos kovasti, hyvä jos tästä tuli sellanen fiilis! :)

miia kirjoitti...

Mullakin bloggaus jumittui tehobloggausviikon jälkeen, mutta ehkä sinne joskus jotain taas tulee. :) Mutta olipa kiva kun olit tänne kuulumisia kirjoitellut. Mun facebook-lakkoni (ei täyslakko, mutta melkein) pitää mut tehokkaasti pihalla ihmisten kuulumisista. Mutta onneksi on nämä blogit, puhelin, kirjeet ja kortit! :)