Pitkäaikaisen keräilyn tulos

Esihistorian aikaan mä olisin varmasti ollut keräilijä, enkä todellakaan metsästäjä.

Kynttilänjämät on tämän kertainen aihe.
Uskokaa pois, kaikkea muutakin osaan kerätä. Mutta tää on nyt yks mitä on tullut laitettua talteen ja suorastaan vaalittua koska... no.. Siitä Voi Joskus Tehdä Jotain! Nykyään, tän uuden koulutukseni ansiosta voisin lisätä tohon lauseeseen subjektin JOKU. Koska oon tajunnut että sen ei aina tarvitse olla minä.

Niin ja on mulla valtava läjä kananmunan kennojakin. Noh, mitäpä mahtaisikaan syntyä näistä aineksista kun ne oikein huolellisesti yhdistää!?

Sytykeruusuista on siis kyse. Vihdoin minunkin blogissani. Hah!

Oi kuin herkulliselta ne näyttää sulaessaan.
Sulatin kynttilänjämät siis vesihauteessa. Eli vedessä. Steariini (tai parafiini tai mitä näissä nykykynttilöissä sitten onkaan) nousee kätevästi veden pintaan jolloin siihen on kätevä kastaa ruusut. Ja koska kattilan pohjalla on vettä, ei kattila mene pilalle eikä steariini tmv. pala pohjaan. Eikä vettä tarvi olla edes paljon.

Ja kun kaikenmaailman väriset kynttilänjämät lyödään samaan kattilaan, niistä tulee ehkä karmeimman väristä lientä ikinä! Tai no, rusinasopan väristä - eikä se nyt niin kauheeta oo.

 Palaako?

 Kastamisvaiheesta ei valitettavasti ole kuvia, kun yksinäni hääräilin ja kuvia on vaikea ottaa samalla kun kastaa huikean imukyvyn omaavaa tuotetta vesihaudesteariiniin. Hah!

Mulla on tämmönen yks puulasta jonka oon uhrannut näihin Ei-Ruoka-aineellisiin-Hommiin. Tätä oon käyttänyt Kool-Aid värjäyksessä ja nyt sitten tässä kynttilähommassa, eli askartelussa.

Aamulla kattilasta löytyi tällanen kinuskikakku, jossa oli kolme kynttilääkin valmiina.
xD
Suurimman osan kynttilänjämien sydänlangoista sain siis poistettua sulan massan joukosta, mutta kuten huomata saattaa - kyllä niitä massaan vielä jäikin.
Tässä siis ylösalaisin käännettynä jäljelle jäänyt kynttilämassa, jota olikin yllättävän paljon.

Nämä sytykeruusut muutti mun Iskän omistukseen syyskuussa. Äiti oli Rauman pitsiviikolla niitä ostanut Iskälle ja Iskä kyseli mistä saisi lisää joten minä reippaana kilttinä tyttönä sitten päätin tehdä niitä Iskälle. Oli kyllä kivaa puuhaa, vaikkakin tuo munakennojen repiminen ruusun muotoon oli ehkä hieman hidasta ja työlästäkin. Ja tietty hellan vieressä seisominen on kans aika raskasta.

Mutta kyllä tää kivaa hommaa oli. Suosittelen!

Kiitos,

Pia